Toimitusketjun vastuullisuus on yksi yritysten keskeisimmistä vastuullisuusteemoista. Sääntely kiristyy, raportointivaatimukset lisääntyvät ja sidosryhmien odotukset kasvavat. Vaikka lainsäädäntö koskee suoraan erityisesti suuryrityksiä, moraalinen vastuu ja maineenhallinta koskevat kaikkia yrityksiä toimialasta ja koosta riippumatta. Tässä blogissa Kierivän toinen perustaja ja vastuullisuusasiantuntija Riitta Haapanen kirjoittaa toimitusketjun vastuullisuuden varmistamiseen liittyvistä haasteista ja keinoista.
Julkisuuteen nousee säännöllisesti tapauksia, joissa yrityksen toimitusketjun vastuullisuus on pettänyt. Taustalla on hyvin monenlaisia syitä. Joissakin tapauksissa syynä on ollut räikeä huolimattomuus, mutta on myös tilanteita, joissa kyse on ollut yksittäisestä epäonnistumisesta monimutkaisessa toimitusketjussa.
Vaikka sopimus- ja politiikkavaatimukset sekä riskienhallinnan prosessit olisivat kunnossa sekä huolellisuusvelvoite kuvattuna ja auditoinnit toteutettuina, jää aina pieni riski sille, että toimitusketju pettää. Tässä kohtaa punnitaan yrityksen kyky toimia vastuullisesti myös kriisitilanteessa: viestiä läpinäkyvästi, korjata tilanne nopeasti ja estää vastaavat tapaukset jatkossa.
Täydellistä varmuutta ei ole, mutta järjestelmällisellä, riskiperusteisella ja avoimella toiminnalla yritys voi päästä hyvin lähelle sitä.
Mitä toimitusketjun vastuullisuus tarkoittaa?
Toimitusketjun vastuullisuudella tarkoitetaan sitä, että yritys kantaa vastuuta koko arvoketjustaan, mukaan lukien toimittajat, alihankkijat ja muut kumppanit. Vastuu kohdistuu erityisesti kielteisten vaikutusten tunnistamiseen, ennaltaehkäisyyn tai vähentämiseen ja viimeisenä vaikeimpaan eli korjaamiseen.
Ympäristövastuun osalta tämä tarkoittaa esimerkiksi päästöjen ja ilmastovaikutusten vähentämistä, luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä luonnon monimuotoisuuden huomioimista. Sosiaalisen vastuun teemoja ovat ihmis- ja työoikeuksien kunnioittaminen, turvalliset ja terveelliset työolosuhteet sekä syrjimättömyys. Hyvä hallintotapa puolestaan kattaa korruption ja lahjonnan ehkäisyn, reilun kilpailun sekä vastuulliset suhteet toimittajiin.
Yrityksen vastuu ei siis pääty omaan toimintaan, vaan ulottuu koko arvoketjuun.
Miksi täydellinen varmistaminen on vaikeaa?
Toimitusketjut ovat usein monitasoisia ja globaaleja. Ne ulottuvat eri maihin ja toimintaympäristöihin, joissa lainsäädäntö, valvonta ja toimintakulttuurit voivat vaihdella merkittävästi. Mitä pidemmälle ja maantieteellisesti kauemmas toimitusketjussa mennään, sitä vaikeampaa on selvittää, millaiset olosuhteet toimitusketjun yrityksissä vallitsevat. Myös vaikutusmahdollisuudet kauempana toimitusketjussa oleviin toimijoihin ovat heikommat kuin suoriin liikekumppaneihin.
Ensisijaista on kuitenkin aina tunnistaa riskit ja vaikutukset sekä selvittää, mistä tuote tai materiaali oikeasti tulee ja miten se on tuotettu. Vaikka tietoa ei olisi saatavilla, tulee asia kuitenkin arvioida.
Vaikka yritys olisi määritellyt selkeät sopimusvaatimukset ja se olisi kuvannut huolellisuusvelvoiteprosessinsa sekä toteuttanut auditoinnit, on silti aina mahdollista, että joku toimitusketjussa toimii väärin ja vastoin asetettuja vaatimuksia.
Kyse ei siis ole täydellisestä kontrollista, vaan siitä, että riskejä pyritään hallitsemaan niin hyvin kuin on mahdollista.
Miten toimitusketjun vastuullisuutta voidaan vahvistaa?
Kaiken perusta on huolellinen ja riskiperusteinen due diligence -prosessi eli huolellisuusvelvoite. Se tarkoittaa järjestelmällistä tapaa tunnistaa, ehkäistä, lieventää ja seurata toimitusketjuun liittyviä riskejä. Due diligence -prosessi eli kestävyyteen liittyvä huolellisuusvelvoite tulee kuvata ja dokumentoida huolellisesti pitkäjänteistä riskienhallintaa ja toimenpiteiden toteutusta unohtamatta.
Selkeät vastuullisuusvaatimukset ja sopimusehdot määrittävät, miten kumppaneiden tulee toimia. Toimittajien eettiset toimintaperiaatteet (Supplier Code of Conduct), vastuullisuuslausekkeet sopimuksissa sekä auditointioikeudet luovat perustan toimittajiin kohdistuville odotuksille ja valvonnalle.
Pitkiin toimittajasuhteisiin sitoutuminen pienentää usein riskiä tehokkaammin kuin jatkuva kilpailuttaminen. Kun yhteistyö on avointa ja kehittävää, vastuullisuus ei ole pelkkää valvontaa vaan yhteistä parantamista.
Auditoinnit, kolmannen osapuolen varmennukset, whistleblowing-kanavat ja työntekijöiden kuuleminen lisäävät läpinäkyvyyttä. Lisäksi nämä toimenpiteet ja erilaiset päätökset tulee dokumentoida. Silti yksikään järjestelmä ei ole täysin aukoton.
ESRS ja VSME – miten kestävyysraportointistandardit huomioivat toimitusketjun?
EU-sääntely tuo toimitusketjuvastuuseen uusia rakenteita ja odotuksia. Alla olevassa kuvassa on tiivistetty vertailu toimitusketjun roolista ESRS- ja VSME-standardeissa*.
Suurille yrityksille suunnattu ESRS velvoittaa tarkastelemaan koko arvoketjua osana kaksoisolennaisuusarviointia sekä raportoimaan myös arvoketjua koskevia tietoja. Pienemmille yrityksille tarkoitettu vapaaehtoinen VSME puolestaan tukee arvoketjun alempia toimijoita kevyemmässä kestävyysraportoinnissa ja auttaa toimittamaan tietoja omasta toiminnasta esimerkiksi tilaajille.
Lisäksi on suuri joukko yrityksiä, jotka eivät ole kestävyysraportointidirektiivi CSRD:n mukaisesti raportointivelvollisia, mutta joihin kohdistuu markkinaehtoista painetta koko toimitusketjun vastuullisuudesta. Vaikka lakisääteistä raportointivelvoitetta ei olekaan, kannattaa systemaattinen työ toimitusketjun läpinäkyvyyden osalta aina.
Kohti hallittua toimitusketjun vastuullisuutta
Toimitusketjun täydellinen varmistaminen ei ole realistinen tavoite, mutta määrätietoinen ja järjestelmällinen työ tekee toimitusketjun hallinnasta helpompaa. Kyse ei ole täydellisestä kontrollista, vaan kyvystä tunnistaa riskit ajoissa, toimia ennaltaehkäisevästi ja reagoida vastuullisesti, jos jotain tapahtuu.
Selkeästi kuvattu ja toteutettu huolellisuusvelvoite, avoin yhteistyö kumppaneiden kanssa sekä läpinäkyvä raportointi rakentavat luottamusta niin viranomaisten, asiakkaiden kuin muiden sidosryhmien silmissä. Lopulta toimitusketjun vastuullisuus on jatkuvaa kehittämistä.
*Eurooppalaiset kestävyysraportointistandardit (ESRS) ovat EU:n kestävyysraportointidirektiivi CSRD:n mukaiset, suurille yrityksille pakolliset kestävyysraportointistandardit. Ne määrittävät, mitä ja miten suurten yritysten tulee raportoida ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hallintotapaan liittyvistä vaikutuksista, riskeistä ja mahdollisuuksista kaksoisolennaisuuden periaatteella.
VSME-standardi on eurooppalaisille pk-yrityksille suunnattu vapaaehtoinen kestävyysraportointistandardi. Se tarjoaa kevyemmän ja selkeämmän tavan raportoida kestävyysasioista silloin, kun yritys ei kuulu CSRD-velvoitteen piiriin, mutta haluaa julkaista kestävyysraportin esimerkiksi asiakas- tai rahoittajavaatimusten täyttämiseksi.
Kierivä on kumppanisi toimitusketjun vastuullisuuden kehittämisessä. Kartoitamme toimitusketjun kestävyysriskit, määrittelemme toimintaperiaatteet ja vastuullisuuskriteerit toimittajille sekä autamme rakentamaan käytännön seurantamallit onnistuneeseen toimitusketjun johtamiseen.
Lue lisää toimitusketjun vastuullisuuden kehittämisestä vastuullisuuspalvelusivuiltamme.
Herättääkö toimitusketjun vastuullisuus kysymyksiä tai haluatko kuulla lisää aiheesta? Autamme arvioimaan nykytilanteen ja rakentamaan käytännölliset ratkaisut toimitusketjun vastuullisuuden edistämiseksi.
Varaa aika maksuttomaan tutustumispalaveriin tästä.
